Jossain keskelle ei-mitään sijaitsee Mutakuopan pikkukylä. Nuori Loviisa-neitonen saapui sinne eräänä kauniina päivänä, kauan sitten. Tässä tarinassa seuraamme Loviisan perillisten elämää halki vuosikymmenten.

Loviisa-parka. Ensimmäinen aviomies kuoli, toinen petti ja jätti. Vanha isäukko on höpsähtänyt, ja kaksi lasta pitäisi elättää. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä?

Koska muutama ihminen on kysellyt miksi tarina ei jatku: minulla ei tällä hetkellä ole käytössä tietokonetta joka pyörittäisi Sims 2:sta. Tämä vanha Mac-koneeni on muuten ihana, mutta valitettavasti siinä ei ole riittävästi tehoja Sims 2:n, tuohon tehosyöppöön. Minunulla ei ole aavistustakaan koska saan hankittua jostain Sims 2-yhteensopivan koneen, valitan. Siihen asti siis taukoa.

Ensin vähän tiedotusasiaa :)
1) Huomioittehan että anonyymit kommentit näkyvät vasta kun olen erikseen käynyt hyväksymässä ne. Tätä tapahtuu todella harvoin, yleensä siinä vaiheessa kun laitan uuden jakson. Kannattaa siis tehdä oma Livejournal :)

2) Simpsakat on muuttanut. Kaikki 18 vuotta täyttäneet simssailijat, suunnatkaa nyt osoitteeseen http://www.simpsakat.net
Viehättävä admin Vanni sekä suuri joukko simshulluja aikuisia viihtyy siellä... miksi et liittyisi joukkoon?
---

Loviisa on viimeisillään raskaana, ja hän on juuri menettänyt sekä aviomiehen että siskon. Menetykset ottavat niin koville, että Loviisa ei oikein suostuisi edes nousemaan sängystä... mutta pakko kai tässä on nousta. ( Miten palasista voidaan koota kokonainen elämä? )

Sen kunniaksi että Loviisan perilliset sai hieman julkisuutta lehdistössä, päätin julkaista seuraavan osan jo vähän etuajassa. (Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että pitäisi kirjoittaa lauantaiaamuksi essee siitä miten opettajan ja oppilaitten vuorovaikutusta luokassa voi tutkia, eihän toki... Ei ollenkaan. Hei opettaja, saat sen kyllä ennen keskipäivää, lupaan sen... *lisää tähän nolostuneena punasteleva hymiö*)

Olen edelleen ilman uskollisen Wordin tukea, niin että jos tässä on kamalasti kirjoitusvirheitä, huutakaa kovaa, ja yritän korjata ne.

Loviisan perillisten talossa vietetään syntymäpäiviä. Loviisa (siis se nuorempi, jolla ei vielä ole perillisiä ollenkaan) on leiponut hienon kakun, ja useampi utelias naapuri on saapunut seuraamaan Valdemarin vanhenemista. ( Rupsahdus uhkaa! )

Kirjoittelen tätä koneella, josta ei löydy suomenkielisellä tarkistuksella varustettua Wordia, joten tässä saattaa olla tavallista enemmän kirjoitusvirheitä. Yrittäkää kestää :)

Ja lukekaa eflegacya!

"Voi miten ihana tämä kissa on... mutta pian joudun hoivaamaan jotain muutakin... omaa lasta. Mutta miten ihmeessä me pärjäämme? Mitä jos Valdemar heittää minut pihalle, kun kerron että odotan hänen lastaan? Kamala häpeä... Eikä lapsella edes ole lämmintä turkkia, niin kuin tällä kissalla. Emme ikinä selviä kahdestaan...", Ivy suree, vaikka yrittää näyttää iloista naamaa, että Valdemar ei huomaisi mitään. ( Avioton lapsi, kamala häpeä! )

Ihan ensin haluan sanoa, että en ikinä enää anna kenellekään nimeksi Valdemar. Kirjoitan koko ajan VOLDEMORT! Ja siksi tämä jakso onkin omistettu Laelle (Kaellalle)! :P

Niinpä niin, Valdemar ja Serafina elävät onnellista perhe-elämää... paitsi että Serafina kieltäytyy ehdottomasti päästämästä Valdemaria kanssaan vällyjen väliin. "Mutta kultaseni, minä rakastan sinua, ja haluan myös näyttää sen..." Valdemar yrittää. "Voit näyttää rakkautesi viemällä roskat" Serafina mutisee. Serafina-parka sai niin kamalat traumat pikku-Loviisan synnytyksestä, että hän ei enää halua moista kokea. Ja ainoa tapa on pitää Valdemar loitolla. ( Ikuinen selibaatti tiedossa, Valdemar? )

Vaivaako tarinankaipuu?

Ei hätää - nyt vanhan Saippuakuplia ja salaisuuksia -sarjan wanhat jaksot löytyvät taas netistä. Muistatko vielä millaista oli tehdä tarinaa Sims 1:llä? Nostalgiatrippi alkaa osoitteesta http://saippuakuplia.livejournal.com/

Tauolla ainakin Vuodenaikojen ilmestymiseen asti. Kommentointi estetty.